Olympiakisat ovat päättyneet.

 

Jälleen kerran ovat suuret kilpailutapahtumat päättyneet. Seitsemäntoista päivää ovat suomalaiset laskeneet mitaleja, joita sisukkaat urheilijat ovat suomeen tuoneet. Vaan niin päättyy hyvä aikanaan ja on palattava normaaliin elämään.

Mutta niin ovat varmaan urheilijammekin väsyneet suuresta urakasta. Mikä sitten saa Suomaisen naisen ja miehet kilvoittelemaan suurten maiden urheilijoiden paremmuudesta. Se on se Suomalainen sisu, sitä pitää purkaa johonkin ja eikö se ole toinen urheilija. Urheilija on kuin lauluntekijä, hän jättää jälkipolville kauniin laulun tai mahtavan urheilusuorituksen, joista jälkipolvet voivat nauttia.

Mutta ennen sitä, kun urheilijasta tulee hyvä, on hänen vietettävä kivuliasta, yksinäistä elämää. Hiottava suoritustaan sellaiseksi, ettei siinä ole mitään turhaa. Vaan kaikki on valmennuksen kautta suunnattu vain siihen yhteen suoritukseen, on se sitten yksi hyppy tai pitkän matkan hiihto. Mutta ennen sitä urheilija juoksee pimeissä metsissä, tarpoo suolla, hioo kuntoaan kaikella mahdollisella tavalla, että hänestä tulee lajinsa vahvin suorittaja. Ja hän tekee sitä monet vuodet. Hän hoitaa kuntoaan, kun me penkkiurheilijat hankimme perheelle ruokaa, ostamme laitteita, joilla voimme pelata sisällä silloin kun on kylmä ja pimeää. Käymme juhlimassa, kuka milläkin tavalla. Urheilija on yksin juoksemassa pimeillä teillä tai hiihtämässä pimeässä metsässä. Hän hoitaa ja parantaa kuntoaan, että me penkkiurheilijat voimme häntä kannustaa, ja silloin hänelläkin on hyvä olla, kun me kannustamme häntä, silloin hän tietää, että hän on kunnossa.Kunto ei tule yhtenä vuonna, vaan sitä armotonta kunnon hankkimista pitää tehdä vähintään kolmevuotta ja ei aina riitä sekään.

Ja sitten tulee mahdollisuus näyttää Olympialaisissa, onko kunto sellainen, että palkintopallille on mahdollisuus päästä, ja vielä sille korkeammalle kohdalle.Kilpailu on kulkenut hyvin. Mutta hiihdon loppuvaiheessa tulee kramppeja jalkoihin, mutta niiden kanssa on vain jaksettava. Vauhti kovenee ja kanssa kilpailijoita putoaa kyydistä. On enää kaksi kilpailijaa, jotka kamppailevat hiihdon kullasta. On vielä löydettävä yksi puristus, kaikki voima mitä vielä kehosta löytyy, on laitettava peliin. Ja niin tulee kulta Suomeen. Kilpailupaikalla kaikki ylistävät voittajaa, Suomalaista voittajaa. Ihmiset huutavat seisaallaan. Penkkiurheilija makaa sohvallaan ja pudottaa kyyneleen poskelleen, jonka äkkiä kuivaa pois. Palkintopallilla seisoo Suomalainen urheilija ja on onnellinen. Maamme laulu soi, ja penkkiurheilija makaa sohvallaan ja pudottaa toisen kyyneleen, kuivaa senkin nopeasti pois. Ei noussut kotikatsoja ylös, kun kilpailija saapui maaliin. Ei noussut ylös silloinkaan, kun Maammelaulu soitettiin.Ei saanut Olympiavoittaja kunniaa sohvalla. Mutta kilpailupaikalla hän sai kiitosta, ja siellä kaikki seisoivat.

Joku onnistui huonosti siinä samassa kilpailussa. He eivät onnistuneet tällä kertaa. Joku valmennuksessa ei mennyt kohdalleen tai valmennuksessa tapahtui virhe. Ehkä oli voitelussa jotain häikkää. Penkkiurheilija ei tätä kestä. Hänen on saatava moitteet, välillä liiankin kovat moitteet. Tätä ei penkkiurheilija käsitä, eihän kaikki voi voittaa. Tällä kertaa voitti se Suomalainen mies, joka oli kaikki tehnyt oikein. Hän laittoi itseään kuntoon silloin kun me juhlimme. Hän halusi, että hänelle hurrataan, kun hän voittaa.

Mikä meihin Suomalaisiin on oikein tullut. Emme kunnioita toista ihmistä, saatika urheilijaa, joka ei ole hyvä. Itse saamme itseltä kunnioitusta. Onhan mulla hieno auto pihassa, oma talo ja ei meidän tarvitse hernesoppaa syödä, vaimokin on nuori ja kaunis. Pysyykö se vaimo, jos et kunnioita häntä. Onko varma, että sinun työpaikkasi ei mene konkurssiin, ja jäisit työttömäksi. Mitäs sitten talollesi tapahtuu, jos et saakaan enää töitä. Tässä kohtaan kannattaa miettiä elämää uudelleen.

 

piki