Ei koskaan tapahdu mitään

Haluan kertoa eräästä miehestä, jonka tunnen erittäinkin hyvin. Ei siinä miehessä ole mitään erikoista, paremminkin hän on sellainen takarivin mies. Ei hän tyrkytä itseään mihinkään, haluaa vain olla siellä takarivissä hiljaa. Ei päästele ääniä eikä kysele mistään mitään, on vain hiljaa.
Hänen etunimensä on Keijo. Jotenkin Keijo, Teijo ja Veijo ovat sellaisia nimiä, että he eivät kuulu oikein miesten sukuun. Nämä nimet kuuluvat varmaan miesten ja naisten välimuotoon. He näyttävät miehiltä ja ovat sitä myös mutta aivokopassa on myös naisellisia suuntia. He ajattelevat asioista pehmeästi, loukkaamatta ketään. Sellaisia ovat Keijot, Teijot ja Veijot.
Mutta nyt kerron tästä Keijosta, jonka sukunimi on Välske. Välske sukunimi on sellainen outo. Monta kertaa, kun tämä Keijo soitteli virastoihin ja muihinkin paikkoihin, johonka piti nimi kertoa, ei väärin käsityksiltä vältytty. Välski, Velski ja Välskä olivat niitä yleisimpiä nimiä joiksi virasto tädit hänet ristivät. Oli joukossa vielä eräskin nimi, joka oli Välkki, siitä nimestä hän hiukan pröystäilikin, kun tämän nimen kantaja oli maineikas oopperalaulaja Anita Välkki.

Tämä nimi Välske syntyi siitä, että Keijon isä Toivo ei tykännyt aikaisemmasta nimestä laisinkaan.
Widerholm oli edellinen nimi. Toivo vain ei pitänyt tästä nimestä, eikä siitäkään, kun se viittasi niin länsinaapuriin. Siksi hän kyseli asiaa jostain virastosta ja sieltä annettiin vapaat kädet nimen muutokseen, kunhan se ei ole Nurminen tai Jokinen koska niitä on aivan liikaa. (Keijon vaimon nimi on Nurminen). Ja niin syntyi Välske nimi, kun oli tarpeeksi kotiviiniä juotu. Näin kantaa Keijo erikoista miehen nimeä ja erikoista sukunimeä. Ehkä sen tähden hän on pysynyt takarivin miehenä, kun vielä vaimon entinen nimi oli Nurminen.

Keijo urheilikin niin yleisurheilua ja hiihtoakin mutta kun tuntui, että kunto parani ja välillä hän taisteli oikein voitoistakin, hän lopetti urheilemisen, ettei joudu julkisuuteen. Silloin joutuisi tulemaan takapenkiltä etupenkille.
Näin edettiin ja mentiin naimisiin Nurmisen tytön kanssa. Pari lastakin kerittiin tehdä jatkuvan työn ja talkoo auttamisen välillä. Työtä Keijo rakasti yli kaiken, ja kun vielä oli erään urheiluseuran sihteeri parikymmentä vuotta, niin eihän siinä enenpää lapsia voinut toivoakkaa, kun ei kerran kerinnyt.

 

Keijolla oli ystäviä ennen paljon. Urheiluseuran ajoilta niin lapsia kuin aikuisiakin. Ja tietenkin niitä työkavereita ja muita jotka, kun talkoita pidettiin, tulivat Keijon ystäviksi. Rajamäellä kun tämä mies nuoruuden vietti joutui hän polkupyörällä ajaessaan olemaan käsi jatkuvasti pystyssä tervehtien tuttujaan.

Aika kului ja hän ajatteli perustaa firman. Sitä oli jo häneltä kyseltykin. Tiettävästi hänellä oli ainut tämän tapainen firma joka teki alihankintatöitä tuotteiden pakkausta. Työt lisääntyivät jatkuvalla syötöllä. Hallia vaihdettiin aina vain suurempaan ja lopulta oli yli 700 neliön halli. Työntekijöitä oli 23 ja osa porukasta oli 3-vuorossa. Mutta sitten tapahtui se mitä oli pelätty jo pitkään. Se firma jonka työtä Keijo porukkansa teki, lopetti määrätyt työt kokonaan ja Keijollekin lankesi konkurssi. Se oli Keijolle raskasta aikaa. Ystävät menivät ja talon ollessa panttina hävisi alta. Enää ei tarvinnut pitää kättä pystyssä, kukaan ei tervehtinyt enää. Köysi kädessään hän katseli vankkaa oksaa, mutta se tehtävä jäi tekemättä, kun hän kovassa kännissä istahti kuusen juurelle ja sattui nukahtamaan. Aamuyöstä herättyään käveli omaan sänkyyn.
Sossun luukulle piti mennä, kun rahat loppuivat. Töitä hänelle tarjottiin työkkärin kautta ja sitten taas lähdettiin polkemaan pyörälle puhelinkopin luokse, että pystyi työnantajalle soittamaan. Töitä oli paljon tarjolla ja kahdesta paikasta tuli karenssi, kun työt olivat niin hankalan matkan päässä, että kun sinne olisi lähtenyt kuudelta, olisi perillä ollut puolilta päivin. Työnantaja merkkasi paperiin, ”ei ole kiinnostusta tulla”.
Kituuttelua se oli, kun ruoka karenssin myötä loppui. Sen verran ylpeyttä löytyi, ettei Keijo lähtenyt sukulaistensa luokse almuja pyytelemään. Ruokaa tehtiin, vaikka mistä. Välillä laitettiin ketsuppia näkkärin päälle ja taas päästiin ajassa eteenpäin, ja vatsassa ei enää huutoa kuulunut.

 

 

Ihme tapahtui, kun hän huomasi erään työkutsun Hyvinkäällä. Huoltomies saisi paikan ja samaan firmaan haettiin myös porrassiivoojaa. Jälleen mies taas polkupyörän selkään ja ajamaan Vihdin ainoalle puhelinkopille. Työpaikalta pyydettiin minua ja vaimoani saapumaan huomenna paikan-päälle. Ja niin he lähtivät Haimoosta kuuden linja-auton kyydissä kohti Hyvinkäätä. Hyvinkäälle saavuimme puolenpäivän aikaan ja sitten käveltiin Hämeentielle. Asiat siellä onnistuivatkin hyvin. Samalla he kävivät Hyvinkään Vuokra-asunnoilla katsomassa, olisiko yhtään asuntoa vapaana. Kovin tympeän näköinen naisihminen tokaisi heti, ettei heillä mitään asuntoja ole vapaana. Kylmä rinki pepun ympärillä herätti tuskaa, tähänkö nyt sitten kaikki kaatuu. Sillä Haimoosta emme pysty kulkemaan. Pariskunta suuntasi kohti ulko-ovea, kun tämä tympeän näköinen täti huuteli perään. Täältä löytyy yksi asunto Paavolasta ja tässä on huoltomiehen puhelinnumero. Soitto sinne ja sovitte tapaamisen. Sossunraha oli juuri tullut ja he päättivät hakea jonkun halvan puhelimen, että pääsivät soittamaan huoltomiehelle. Nyt tuntui Keijosta jo siltä, että Jumala on sittenkin olemassa, kun huoltomies kysyi, kävisikö nyt, vaikka heti. Siinä sitten selvisi, että kun heillä ei ole autoa niin miten me sinne oikein löydämme. Huoltomies oli niin reilu ollut, että tuli pariskunnan hakemaan Vuokra-asuntojen toimistolta ja kävi näyttämässä asunnon. Nyt tuli tästä pariskunnasta Hyvinkääläisiä. Vielä heidän oli soitettava työnantajalle, että asunto tuli ja huomenna tullaan vähän myöhässä töihin. Näin asiat sattuvat joskus selviytymään niin kuin itsestään. Työnantaja lainasi vielä autoa, kun Keijo lähti vaimonsa kanssa kotiin. Tullessaan he toivat muuttokuorman tullessaan.

 

 

 

Kaksi vuotta tätä työtä kesti, kun Keijolta meni hermot, hän otti lopputilin. Syynä oli toisen työntekijän pomputtaminen. Rovaniemeltä muutti pariskunta tähän firmaan töihin. Mieshenkilö alkoi pomputtamaan Keijo töillä ja alkoi itse ottamaan aurinkoa. Tästä hän valittikin ja jopa asukkaat tästä tyypistä valittivat, kun mies makailee nurmikolla ja toinen ajelee nurmikkoa poikki. Lopulta Keijo pyysi lopputiliä ja taas oltiin karenssissa.
Eläkeputkeen Keijo joutui ja lopulta hän pääsi oikealle eläkkeelle. Kaksi vuotta hän siinä kotona tomutti mattoja ja sitten alkoi riittämään. Hän alkoi soittelemaan erääseen firmaan, joka silloin hoiti huoltotehtäviä Paavolassa. Kuulemma 53 soittoa piti tehdä, kun viimein eräs johtajista oli Keijon soittoon vastannut. Tarkoitus Keijon mukaan oli vain se, että hän olisi sellainen kiire apulainen. Leikkaisi ruohoa silloin kun on esimerkiksi lomat. No eihän se niin mennyt kuitenkaan. Työtä työnnettiin niin paljon kun kerkesi tekemään. Kaikki kesäajan ulkotyöt ja talvella lumityöt. Paavola piti olla hänen oma piirinsä mutta lopulta häntä heiteltiin keskustaan ja Marttiin myöskin.
Lopulta putosi keskusta ja Martti pois kilpailutuksen myötä. ja Yd-neuvottelut alkoivat. Keijo oli tietenkin pois potkittujen joukossa, mutta hän selvisi, kun kaksi huoltomiestä otti lopputilin.
Lopulta kilpailutettuun myöskin Paavola ja taas Keijo oli saamassa lopputilin. Viime metreillä hän kuitenkin siirrettiin Klaukkalaan vielä yhdeksi kesäksi. Mutta sielläkin alkoivat kilpailutukset ja Nurmijärven Vuokra-asunnot jäivät pois. Nyt tuli jo vastaan lopputili. Se oli Keijon ensimmäinen lopputili. Se tuntui vaikealta tuolle minun hyvälle kaverille. Tunsin ja tiesin, että hän ottaa tämän nyt raskaasti. Häntä harmitti se, että oli saanut Paavolasta asukkailta kiitosta ja samoin isännöitsijältä. Samoin kävi Klaukkalassa ja oli jo eräs mammakin oikein häntä halannut. Keijo herkkänä miehenä oli kuulemma joutunut vuodattamaan myöskin kyyneleitä. Lopputiliä piti oikein siis odotella oikein eläkeikään saakka.
Nyt 69- vuotis- päiviään odotteleva hyvä ystäväni hakkaa taas mattoja, mutta sisimmässään odottelee vielä, jos sattuis joku työnantaja vielä soittelemaan.
Mutta nyt on Keijo vaimonsa kanssa muuttanut pieneen asuntoon Vehkojalle. Hiljaista kuulemma siellä tuntuu olevan. Oudolta tuntuu mutta kun on itsensä ristinyt takapenkin mieheksi, niin eihän sitä silloin ehkä tykkää kovin meluisasta elämästä. Ehkä hänellä on nyt aikaa enemmän perheelleen, vaikka töihin hänellä tuntuu vielä olevan kova kaipuu. Ei hänestä ole jouten olijaksi.

pikin kaveri

 

Jaaha, että tälläinen teksti sieltä tuli. Jos saan vielä kertoa, että en vaikuttanut mitenkään tähän tekstiin. Olenhan sellainen takarivin poika, että en toisi itseäni esiin näillä kirjoituksilla. Kirjoitan kyllä toisista tekaistuista ihmisistä mutta oman henkilökuvan annan olla rauhassa.

piki