Eräs ilmoitus lehdessä

Oliko tämä vitsi, vai oliko se minulle kerrottu niin toden peräisesti, että itsekin siihen uskoin.
Minulle kertoi tämän kertomuksen mies jota olin aina uskonut. No ehkä ne jutut olivatkin sellaisia uskottavia asioita, mutta oliko tämä. Viis siitä kun kertomusta kertova mies sen osasi luontevasti ja uskottavasti kertoa.

Mulkkosen kylällä, näin kerrottiin, asui pienessä kylmässä mökissä Mikkosen Esteri ja Vilho. Se mökki oli aina ollut heidän koti. Talvella kylmä ja kesälläkin viileä.
Silloin kun he olivat nuoria oli iho pidettävä piilossa, oikeastaan vain kasvot saivat näkyä. Hienommat ihmiset kävelivätkin hanskat kädessä, varsinkin naiset. Ei se varmaan silloin ollut kovinkaan kiinnostavaa tuo seksi. Tai voihan ollakin kiinnostavaa kun vain peiton alla pääsi koskettelemaan kumppaniaan salaa piilossa. Vaikea kuvitella kun ei ole tuota aikaa elänyt.
Vaatteita piti pitää paljon päällä oli sitten kesä tai talvi.
Nyt tämä pariskunta oli päässyt jo siihen ikään kun ei tarvinnut sen paremmin ehkäisystä välittää. Vaikka ei heitä muutenkaan nuorempana tarvinnut siitä kummemmin välittää. Lasta oli yritetty rakentaa milloin keväisin pälvillä etelärinteillä, milloin hämyisessä savusaunassa tai peiton alla sängyssä, ei se vaan onnistunut se lapsen teko. Puitteet kyllä olivat kohdallaan ja kumpikin nauttivat tästä toimenpiteestä, mutta lapsikin olisi ollut kiva kapistus tallustelemassa pienen mökin lattialla.
Tietenkin kiinnostus laski tähän ilojen juhlaan kun sitä lasta kuitenkin kiivaasti haettiin näillä erilaisilla toimenpiteillä.
Pariskunta vanheni ja nämä yhteiset leikit myöskin vähenivät. Molemmat syyttelivät itseään, että minussa on vika. Niin harvenivat yhteiset leikit joissa ennen lämpöä tuli peittämään sitä kylmyyttä jonka takia nytkin vanhoilla päivillä joutuivat kärsimään.

.

 Itse mietin, että tietenkin tälläiset tapaukset ovat pöyristyttäviä jos kerran lapsista tykkää. Ja tietenkin se vetää mielialan matalaksi kun se ei onnistu. En oikein tiennyt mihin tämä kaverini oikein pyrki. Minulle tämä jo kerrottu osuus oli aikalailla jo tiedossa, että tälläistäkin tietenkin tapahtuu.

Mutta kun hyvä tarinankertoja kun oli niin hän hyppäsi seuraavaan juttuun joka sai taas minutkin kiinnostumaan tästä jutusta.
Kahvikupin juotuaan tyhjäksi, hän taas jatkoi.
Vilho luki paikkakunnan sanomalehteä. Ja kuolinilmoituksista löytyi tutun henkilön nimi. Vilho luki lehteä ääneen ja sanoi, “Se näyttää Virtasen mammakin kuolleen.” Esteri kyselemään, että “Mihin se kuoli”? “Ei sitä ole pantu” sanoi Vilho. Esteri hätkähti sukkaa kutoessaan, “Voiko sitä siihenkin kuolla, se taitaa olla minullakin lähtö sitten lähellä”.

Tuntui siltä, että tämä pariskunta, varsinkin Esteri mamma koki tästä ilmoituksesta suurta pelkoa. Juotiin kuitenkin kahvit kun Vilho oli pannuun kerennyt laittaa veden porisemaan.

Esteri köhäisi sellaisen kovan klimppi yskäisyn ja Vilho hieroi kipeytynyttä kylkeä kädellään. Kahvit juotiin ja Esterin ajatukset pyörivät Virtasen mamman kuolemassa.
Esteri katseli ikkunasta ulos ja mietti miehensä sanontaa, “ei ole pantu” ja siihen se sitten Virtasen mamma oli kuollut. Mitenhän sitten minun käy. Ei niitä sänkyhommia ole ollut enään pitkään aikaan, pitäisikö asialle tehdä jotain. Ei ole kyllä Vilhokaan ottanut sellaista asiaa puheeksi. Jos vaikka olisikin niin en varmasti olisi siihen suostunut enään. Voisikohan sitä vielä kerran yrittää jos se auttaisi saamaan vielä muutaman vuoden lisää elinaikaa.

 

Pariskunta meni ulos ja asettuivat istumaan rappusille. Esteri laittoi kätensä Vilhon polvelle ja katsoi miestään kauniilla hymyllä. “Käytäiskö me tänään saunassa Vilho hyvä”. Näin luvattiin ja Vilho lähtikin katsomaan olisiko sauna siinä kunnossa, että kylpijät sinne hyvin mahtuivat.
Esteri lähti katsomaan vielä sitä lehden kuolinilmoituksia. Siinähän se mamman ilmoitus oli. Voi kauhistus sentään ja Astman tuoma vingunta taas tuli ääntä päästelemään kurkkuun. Kova yskäisy ja taas pääsi hengittämään suht hyvin.
Vilho tällä välin tyhjensi tuhkat pois pesästä vaikka se kipeältä tuntuikin. Selkään kun aika ajoin tuli sellainen viiltävä kipu. Ehkä ne kantojen poistot tulevalta pellolta saivat jotain siellä selässä tapahtumaan.
Mutta nyt oli sauna siinä kunnossa, että iltasella voidaan laittaa se lämpiämään. Vilho lähti vielä kuitenkin kävelemään pihalle koska se auttoi selän kipuun kun vähän liikkui. Pian Esterikin tuli ulos ja asettui kävelemään Vilhon viereen. Ehkä hän haki pientä läheisyyden tunnetta miehestään. Vaikka ei Vilho sitä mitenkään merkille laittanut, käveltiin vain lämpöisessä syysilmassa rinnakkain. Esteri välillä yskäisi kun kurkussa tuntui taas olevan joku klimppi. Ehkä navettatyöt olivat sellaisen hengenahdistuksen saanut aikaan.

Esteri pyysi Vilhoa laittamaan saunaa lämpimään, niin päästään sinne ennen pimeän tuloa. Vilho lähti saunaan ja Esteri kiiruhti sisälle katsomaan oliko lehmille tarkoitettua salvaa vielä purkin pohjalla. Tummeli-salvaa oli vielä jäljellä ja siitä Esteri levitti käsivarsiin ja jalkoihin. Iho tuntui olevat nyt kiiltävä, vaan mahtaakohan tämä rasva enään imeytyä ihoon kun se on jo aika vanhaa. Jalat ja kädet tuntuivat kiiltavän. Hän koitti saada rasvaa vielä rintaan ja vatsan seudulle mutta sitten tuntui ukko jo tulen sisään. Nopeasti vaatteet alas ja rasvapurkki piiloon. Esteri istui keinutuoliin ja alkoi kyselemään, että hyvinkö puut syttyivät. Vilho asettui myöskin omaan tuoliinsa, ja sanoi niiden hyvin syttyvän. Esterillä tuli nuoruusajan rakkauden puuhat mieleen. Hiukan häpeissään hän alkoi kyselemään isännältään , että muistaako hän missä kaikissa paikoissa sitä oikein tehtiin. Vilho katseli ja kuunteli vaimonsa kyselyitä ja oli hämmentynyt. “Mikä sinuun on nyt oikein mennyt, et sinä ole aikaisemmin noista kysellyt”. “En olekkaan mutta on kiva kysellä muistatko edes sitä kun nostettiin perunaa ja tultiin noston päätteeksi pihalle, silloin sinä halusit minua siinä pihalla . Nurmikko oli vain alla ja kyllä me nautittiin. Ei sitä katseltu yhtään ympärille vaikka olis joku vieressä seissyt”. “Tottakai mä muistan. Ja tuossa rinteesäkin oltiin, saunassa useasti ja ohrapellossa. Esteri hymyili ja katsoi miestään kun oli kerran niin hyvin muistanut heidän rakkaus puuhat. “Täällä uskalsi tehdä mitä vaan kun naapuri asui parin kilometrin päässä ja jokaisella oli kesällä omat työnsä, ei silloin kukaan kerinnyt tulla naapurissa käymään”.
Esteri oli mielissään, että oli saanut miehensä hiukan heräämään heidän rakkaustarinoihin. Jos vaikka hän heräisi ja tekis mulle vielä hyvää. Pitääköhän se enään mun vartalostani. Se nyt ei ole enään kovin tyttömäinen. Mutta ei ole hänenkään vartalo, ehkä se vain pitää tyytyä siihen mitä on tarjolla.

Vilho tuli taas sisälle kun oli käynyt lisäämässä puita saunan pesään. Esteri hymyili sisällä. Ja niin teki Vilhokin kun asteli kynnyksen yli. “Mikäs se meidän mammaan on mennyt”, kyseli isäntä vaimoltaan. “Et sinä ole näistä asioista ennen puhunut”. Esteri vain hymyili kainosti ja lähti kyselemään saunasta. “Jokos sinne saunaan pääsee ettei tarvi kynttilää ottaa mukaan valoa antamaan”.
Sauna oli valmiiksi lämmennyt ja pariskunta lähti peräkanaan kävelemään saunaa kohden.

Saunan eteiseen saavuttua katseltiin oma penkinpätkä johonka voisi istahtaa vaatteita pois ottamaan. Vaatteet otettiinkin pois nopeasti kun tuntui pukuhuoneessa olevan jo aika viileätä. Esteri työnsi lauteiden päähän hänen salaisen aseensa jota varmaankin vielä tarvitaan. “Ai miten hyvältä tuntuu istua täällä lämpöisessä saunassa”, kertoi Esteri miehelleen. “Miten se ei olekaan näin hyvältä tuntunut ennen vaikka eihän tämä nyt kuitenkaan ensimmäinen kerta ole”. “No ei ole mutta paha tässä on vihdalla läpsi kun olet niin lähellä”. “Lähellä pitää olla” sanoi Esteri ja katseli miestään taas alta kulmien vienosti hymyillen. Esteri hivutti kätensä miehensä kylkeä kohden ja kyseli, “missäs se sun kipu taas olikaan”. “Siinähän se kipupaikka on”. Vilho oikein hätkähti kun vaimo molemmat kätensä laittoi miehen kipeytyneen ihon kohdalle ja alkoi kevyesti hieromaan. Vilholta pääsi välillä pientä ääntelyä kun tekevät kädet hieroivat miehen kipeää kylkeä. Vaimo antoi käsien kulkeutua välillä hiukan pidemmälle ja mies paranteli asentoa. “Hyvältä tämä tuntuu jos jaksat vaan hieroa”. Vaimon kädet liukuivat jo lonkan päältä nivusia kohden ja kas kummaan kun Vilhon käsi tuli jo mukaan laittamaan miehisyyden jatketta jalkojen väliin piiloon. “Mitä sinä nyt tulet sekoittamaan mun hommia, ehkä sen kuuluukin reakoida, sehän on aivan luonnollista”. “Mä vain luulin, ettet luule”. Vaimo katkaisi miehensä puheet ja sanoi tiukasti, “Älä sinä mitään luule, anna mun tehdä vain hieromiset loppuun”.
Hieroja oli jo huomannut, että kyllä mieheltä löytyy vielä toimintaa kun antaa kädet käydä oikeissa paikoissa.

Esterin kädet olivat jo väsyneet ja Vilhokin nousi ylös istumaan samalla työnnellen miehisyyden jatketta piiloon jalkojensa alle. “Mitä sä sitä siinä piiloittelet, anna sen tehdä tehtävät kun on kerran sitä vailla”. Vilho ihmeissään katseli vaimoaan, “No tee nyt sillä jotain tai lähden pesulle”. “Mutta meneekös se, “Menee, menee tietenkin, ala sinä vain toimimaan”. Esterin käsi kävi nopeasti rasvapurkissa ja hän kävi Vilhoon kiinni pyyhkäisten elimen liukkaaksi, jota mies ei edes huomannut. Paikkaa haettiin kovalta tuntuvassa parvessa mutta löytyi kuitenkin jonkinlainen asento ja vaivuttiin lähekkäin. Esteri nautti tekemisestä ja toivoi Luojan antavan vielä elämää vuosiksi eteenpäin. Vilho väsyi ja polvet alkoivat menemään araksi hankaen parven lankkuja vasten. Voihkien noustiin ylös ja Esteri laskeutui pesulle. “Kyllä sinä vain olet vielä mun pikku leijona, tämä ei saa jäädä tähän.

Esteri pesi ensin itsensä ja lähti pukuhuoneen puolelle kuivaamaan itseään. Vilho heitteli löylyä ja hakkasi vihdalla selkäänsä. Hän tunsi, että kyljestä oli kipu lähtenyt. Kumpiakohan siihen auttoi, hieromin tai rakastelu, olkoon kumpi vaan, kai se joskus selviää.

Vilho oli jo myöskin pessyt itsensä ja laittanut puhtaat vaatteet päälle. Hänen astuessaan sisälle kynnyksen yli oli Esteri lehden kanssa vastassa. “Eihän tässä mitään lue, ettei ole pantu”, näyttäen Virtasen mamman hautailmoitusta. “Eihän siinä luekkaan, kysyit vain, että mihinkä se kuoli niin vastasin, ei oo pantu”. Esteri suutahti ja heitti lehden pöydälle käyden istumaan keinutuoliinsa. Mutta hän kuitenkin leppyi nopeasti ja hymyillen kyseli mieheltään. “Kuinkas se selkä jaksaa”. “Selkä on nyt ainakin hyvässä kunnossa, osasit sinä hyvin hieroa”. “Ei se mun hieromisesta parantunut, rakkauden asiat sen paransi, että pidähän mielessäsi”.